lauantai 31. elokuuta 2013

Kissa vai hiiri, lintuko vai kala?

Unohdinkin tässä hehkuttaa että läpäisin sen tentin!! Jeeeee ei tarvitse uusia.
Olenkin miettinyt siitä lähtien että mikä helvetti on kuulokoira!?!

Kokeessa oli meinaan väittämä että näkörajoitteisten opaskoirat, liikuntarajoitteisten liikuntakoirat sekä kuulorajoitteisten kuulokoirat eivät pääse elintarvikemyymälään.....

Ainoa mistä meikäläinen on kuullut ja jopa nähnyt ja tunteekin oli tämä opaskoira ja sitten on ne huume/tullikoirat tietty. 
Siinä sitten sitä imettelin ja yksinäni naureskelin.
Ystäväni osasi kuitenkin minulle kertoa että näitä kyseisiä elukoitahan on ja oikeastikkin löytyy. Ihan kuin sikojakin, jotka etsivät tryffeleitä.
Siitähän sitten etsimään tietoa ja päätin jakaakin sen.

Eli:
Kuulokoira koulutetaan reagoimaan sen omistajalle tärkeisiin ääniin, joita hän itse ei voi kuulla. 
Koira ilmaisee äänet omistajalleen tassulla koskettamalla tai tönäisemällä kuonolla. 
Tämän jälkeen koira vie omistajansa äänilähteen luo. 
Tavallisimpia koirien ilmaisemia ääniä ovat puhelin,kännykkä, palohälytin, ovikello ja herätyskello. 

Kuulokoira on monipuolinen apu, joka toimii sekä sisällä että ulkona. Kuulokoirasta on hyötyä sekä huonokuuloiselle että kuurolle. Kuulokoira parantaa monin tavoin omistajansa elämänlaatua ja lisää myös tunnetta oman elämän hallinnasta. Koirasta on apua arkipäivän kuulemisongelmiin, mutta toisaalta koira helpottaa kuulovamman aiheuttamaa eristäytymistä. Koira tuo myönteisiä kokemuksia ja tuntemuksia omistajalleen, sillä sen kanssa voi olla vuorovaikutussuhteessa; antaa ja saada, opettaa ja oppia. Koira edistää sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia mm. viemällä omistajansa säännöllisesti ulkoilemaan. 




Aika jännää eikö :D Sieltä löytyi monenmoista erilaista ja jopa ripulikoira, johon en kyllä perehtynyt ja luulen etten aiokkaan.

Samalla mietin että kissallamme taitaa olla pienoinen identitenttikriisi....
Se meinaan asuu pihapuussamme.
Sama se mihin aikaan menet kotiin taikka lähdet kuulu naukuminen korkealta latvasta.
Pari päivää sitten siellä oli kaksi oravaa pikkulintuja ja meidän KISSA.
Puolessa välissä näkyy olevan linnunpesä, jossa kyseinen katti nukkuu!
Se jopa syö pyydystämänsä elukat siellä, pitää siellä sadetta ja siis nukkuu vanhassa pesässä. Mietin jo ison linnunpöntön hommaamista sisälle raapimispuuhun, mutta menenköhän siinä itse jo liian pitkälle tukemalla sen häiriintynyttä maailmankäsitystä.
Toisaalta toi se mulle aika komian hiiren yksi yö palkaksi ilmeisesti ruokkimisesta, mutta kun kyseinen otus ei minulle kelvannut siirtyi se jälleen oksalleen sitä jauhamaan. Kuvan sain napattua ensin todisteeksi ettei vielä lintulaudalla syö siemeniäkin. Ties vaikka joku kysyisi.



Eikä siinä mitään jos katti kuvittelee olevansa pulu taikka kenties haukka kun hiiriä vielä syö, kunhan ei yritä lentoon lähteä vaikka hyvin oravien mukana jo hyppiikin puusta toiseen.
Hyvä puoli tässä on se että kyseessä on havupuu niin en ole joutunut punkki taisteluun ainakaan vielä.....




Pitänee silti hieman vahtia ettei se saa päähänsä muuttaa etelään kun ensimmäiset parvet lähtevät, sillä voisi sitä tulla jopa ikävä.


Kaippa jokainen nyt ymmärsi etten oikeasti luule kissani olevan jakomielitautinen taikka lintu, mutta jotenkin juttu vaan tempaisi mukaansa ja sillä oli mukava leikitellä hieman..... jos enemmänkin...
Ja olen minä jo hankkinut sille peilin ja kilikellon niin kuin undulaateille kuuluukin, mutta ollaampa siitä ihan hissukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti